Havahduin aiheeseen lukiessani tulevasta energiakriisistä. Yleinen asenne oli, että nuorten pitäisi hävetä, kun eivät ymmärrä paljonko energiaa kuluu 20 minuutin suihkua varten. Miksi heidän pitäisi hävetä, että ovat syntyneet maailmaan, jossa voi olla puoli tuntia suihkussa? Onko tämä sama asenne johtamisessa? Uuden sukupolven tulee hävetä, jos eivät ymmärrä vanhemman sukupolven historiaa.
Esittelen johtajuuden eri tasoja alla olevan kuvan mukaisesti. Ihmiskunnan kehittyessä tiede ja teknologia on mahdollistanut uudenlaisen johtamisen. Mikään johtaminen ei ole toistaan parempaa, ne vain vastaavat eri tarpeisiin. Kun odotukset johtamisesta ei kohtaa, koetaan huonoa johtamista. Todellisuudessa esihenkilön ja alaisten käsitys eroavat sen suhteen minkälaista johtamista tarvitaan.
Häpeän ja syyllistämisen kulttuurista täytyy irrottautua. Moniarvoisissa ja autonomisissa johtamisen tason organisaatioissa on ymmärretty, että kannattaa etsiä ratkaisua syyllisen sijaan. Kuitenkin häpeällä ja syyllistämisellä voidaan johtaa ilman esihenkilöäkin yhteisön toimesta. Tämän takia meidän jokaisen pitää ymmärtää mistä on kyse.
Lapset motivoivat toisiaan häpeällä. ”Etkö uskalla” tai ryhmäpaineen alaisena, jos joku ryhmästä ei halua tai uskalla tehdä kuin muut. Kyse on aikuisuudesta, työelämän aikuisuudesta. Meidän ei kuulu syyllistää muita ja yrittää motivoida häpeällä vaan kannustamalla. Tämä on todella vaikeaa, sillä meidät on kasvatettu pienestä pitäen tähän kulttuurin. Ruokapöydässäkin syyllistetään, jos lautanen ei ole tyhjä (olettaen, että itse ei ole ottanut lautaselle ruokaa).
Emme osaa erottaa itsekuria ja itsekritiikkiä
Syynä on se, ettemme osaa erottaa itsekuria ja itsekritiikkiä. Itsekuri vie kohti tavoitetta ja sallii tarvittaessa joustoa. Itsekritiikki on vastakohta sisäiselle myötätunnolle. Tarvitsemme myötätuntoa itseämme kohtaan, jotta voimme olla myötätuntoisia muita kohtaan. Itsekriittisyydessä on hyvä ymmärtää, miksi ei onnistunut. Kuitenkin itsensä piiskaaminen huonoksi on väärä tapa harjoittaa itsekuria. Itsekurilla pidetään itselle asetetut rajat ja vältetään nopeita helpotuksia.
Sisäinen kriitikkomme on mallinnus kasvattajiemme tarjoamasta kriittisyydestä. Itsekriittisyys on puutteellinen kyky olla tietoisesti läsnä omassa kehossa ja rauhoittaa itseään terveillä tavoilla. Kun ymmärrämme tämän, alamme ymmärtää miksi kommunikoimme kuten kommunikoimme. Johtaminen on kommunikointia. Kun ei ymmärrä häpeän merkitystä, alkaa johtaa sormea heristämällä kuvitellen tekevänsä oikein. Näin mekin teemme kasvattaessamme lapsiamme, kunnes ymmärrämme miksei syyllistäminen kannata.
Pureudun aiheeseen syvemmin uudessa kirjassani Yhteisöohjautuvuus : Jaettu johtajuus. Kerron kirjassa epäonnistumisen pelosta, ratkaisukeskeisyydestä ja miten käytännössä kulkea poispäin syyllistämisestä ja häpeästä. Kirja julkaistaan syyskuussa 2022.
Voit sillä aikaa tilata itsellesi ilmaisen johtajuuden valmennuksen sähköpostiisi