Jokaisella meillä on sisäinen kriitikko, joka puhuu meille vastavuorossa sisäisen myötätunnon kanssa. Toisilla meillä sisäinen kriitikko on niin kovaa äänessä, ettei myötätunnon ääntä kuulu. Nämä henkilöt vaativat paljon itseltään ja ovat usein ylisuorittajia. Ylisuorittaja ei välttämättä vaadi kollegoiltaan yhtä paljon ja helposti päätyy haalimaan liikaa hommia, koska haluavat auttaa kaikkia. Itseorganisoituvassa tiimissä on tärkeä tunnistaa ylisuorittajat ja auttaa heitä rajaamaan työpanostaan – ei työntää heille enemmän vastuuta.
Meillä oli töissä lyhyt luento (Visma Life) ylisuorittamisesta ja innostuin pohtimaan asiaa. Luennossa käytiin pintapuolisesti ylisuorittajan ominaisuuksia läpi sekä neuvottiin miten olla lempeämpi itseään kohtaan. Halusin kuitenkin sukeltaa pinnan alle ja ymmärtää, mistä ylisuorittamisessa on kyse. Olen käynyt verkkokurssin Olen riittävä elämään, jossa käsitellään aihetta ja kysyin ystävältäni Jussi Pajuniemeltä (Filius & Fila) miten itsekriittisyys on syntynyt.
Olemme jatkuvasti tilassa, jossa mikään ei riitä
Itsekriittisyys on mallinnus kasvattajiemme ja kasvatusjärjestelmämme tarjoamasta kriittisyydestä. Se mitä olemme kuulleet lapsena, alkaa elämään mielessämme ja itsenäisesti pyörittää samaa levyä mielessämme. Jos levy soi jatkuvasti liian kovalla, on kyse siitä, että tämä selviytymismalli on seuraus häpeästä ja kyvyttömyydestä käsitellä vihaa. Tämän johdosta meillä on kohonnut suojavalmius (taistele tai pakene reaktio), joka liittyy suorittamiseen tai miellyttämiseen. Olemme jatkuvasti tilassa, jossa mikään ei riitä ja piiskaamme itseämme tekemään enemmän, paremmin ja kovemmin.
Itsekriittisyys on tervettä määrättyyn pisteeseen asti, jolloin se auttaa meitä parantamaan tulosta ja välttämään tekevän vain välttämättömimmän. Työelämässä arvostetaan laatua ja itse ajattelemisen taitoa. Itseorganisoituvassa tiimissä jää paljon jäsenten itseohjautuvuuden varaan, tällöin on hyvä osata olla itsekriittinen ja reflektoida omaa tekemistään. On myös osattava kysyä mielipidettä kollegalta ja luotettava kollegan mielipiteeseen, jos itse pyrkii liiallisuuksiin. Jos emme osaa kuunnella omaa myötätunnon ääntä, niin tiimikaveria pitää osata kuunnella.
Tiimi voi toimia peilinä työtehtävään ja auttaa riittävän tason arvioinnissa
Itsekriittisyys voi johtaa ylisuorittamiseen ja tämän huomaaminen on tiimin kaikkien jäsenten vastuulla. Jokaisen tulee seurata itseään ja kollegaan, sillä esihenkilöä ei tiimissä ole. Itsekriittisyys on puutteellinen kyky olla tietoisesti läsnä kehossa ja rauhoittaa itseään terveillä tavoilla. Näistä asioista on hyvä puhua tiimin kesken ja harjoitella yhdessä. Töiden ja niiden edistymisen tuominen koko tiimille palavereissa on tärkeää, koska tällöin koko tiimi voi toimia peilinä työtehtävään ja auttaa riittävän tason arvioinnissa.
Itsekriittisyyttä voi purkaa hankkimalla kyky ymmärtää ja hyväksyä häpeän tunnetta tai uhkaa. Työelämässä häpeää voidaan kokea monella tavalla ja vielä yleisempää on häpeän uhka. Tiimi yhdessä voi purkaa näitä jännitteitä ja jakaa myötätuntoa tiimiläisten kesken. Vihoviimeinen asia mitä tiimi kaipaa, on itsekriittisen henkilön arvostelua ja muille häpeän tunteen aiheuttajaa. Sisäisen kriitikon paikka tiimissä on varmistaa laatua, mutta ei aiheuttaa pahaa olo itselle eikä muille.
–
Pidän itsensä johtamisen koulutuksen Suomen Nuorkauppakamareille syyskuun lopulla. Olen kerännyt aineistoa koulutusta varten ja aloin nyt tekemään esitysmateriaalia. Päätin kirjoittaa jokaisesta kokonaisuudesta oman artikkelin. Seuraamalla tätä artikkelisarjaa, voit oppia johtamaan itseäsi paremmin ja ymmärrät mistä taidoista on kyse itseohjautuvuudessa.
–
Miten päästä irti riittämättömyyden tunteesta? | Miten olla itseorganisoituva tiimi?