Ehdottomasti vaikein ja haastavin työ oli ensin myöntää oma virheellinen meditaatiotreeni, hakea uudestaan motivaatiota ja pitää taukoa. Sinnikkyydellä ja lempeydellä alkoi taso kuusi taipumaan ja olen astunut taas yhden askeleen eteenpäin.
Tavoite: Hienovaraisten häiriötekijöiden kukistaminen ja metakognitiivisen introspektiivisen taustahuomion kehittäminen.
Esteet: Tarkkaavaisuuden taipumus vaihdella jatkuvaan häiriötekijöiden virtaan ja muihin taustahuomiossa oleviin mentaalisiin kohteisiin.
Taidot: Tietoisuuden piirin määrääminen aiempaa tarkemmin ja kaiken piirin ulkopuolelle jäävän jättäminen huomiotta, kunnes hienovaraiset häiriötekijät haalistuvat pois. Huomattavasti hienostuneemman ja valikoivamman tietoisuuden kehittäminen mielestä itsestään, jota kutsutaan metakognitiiviseksi introspektiiviseksi taustahuomioksieksi. Käytät myös menetelmää jota kutsutaan ”koko kehon kokemiseksi hengityksen kanssa” päihittääksesi potentiaaliset hienovaraiset häiriötekijät tehokkaammin.
Saavutus: Hienovaraiset häiriötekijät ovat hävinneet lähes täysin ja sinulla on järkkymätön yksinomainen tarkkaavaisuus kirkkaan mindfulnessin kanssa.
Taso kuusi on ollut useamman kuukauden saavutus. Se on ehdottomasti tähän asti vaikein taso läpäistä. Kesällä piti jättää pariksi viikoksi säännölliset meditaatiot ja hakea uudestaan motivaatiota. Tajusin myös, että olin treenannut kuvitteellisen nenänpäässä olevan energiapisteen avulla, en oikean aistituntemuksen. Loppukesästä saimme toisen lapsen, olin kipeä ja sitten vesijetti- ja CrossFit-kisat peräkkäin. Oli pakko pitää taukoa treenaamisesta ja tein LovingKindness meditaatiota pari kolme viikkoa.
Vitostason kehonskannaukset olivat avanneet kehontuulet ja skannailin pitkään huvikseni, koska se tuntui niin hyvältä ja osittain jäi päälle. Olen aina tuntenut kehoni, mutta skannailulla pystyin tuntemana erikseen jopa varpaani. Tästä oli apua kuutostason treenissä, jossa tunnetaan kehoa yhtä aikaa niin paljon, ettei muille häiritseville aistituntemuksille tilaa. Tällä treenillä on tarkoitus tuntea hengitys koko kehossa ja tuntea vain se, häivyttää kaikki muu pois.
Kun kehon kautta haetaan voimaa, se syö paljon suoritustehoa aivoista. Alussa kun tuntee koko yläkropan tai kropan kerralla, se alkaa väsyttää ja tulee mikrounia. Tällöin yleensä kannatti ottaa rennompi loppumeditaatio. Pikkuhiljaa mieli tottui tähän ja pystyin ylläpitämään jatkuvasti koko kehon aistituntemuksia. Sitten oli tarkoitus siirtää se voima normaaliin meditaatiokohteeseen ja tuolla intensiteetillä tuntea se pieni piste nenänpäässä.
En saanut vaimennettua kaikkea muuta, en voi kytkeä pois päältä kuuloa. Onneksi pidin useamman mentorointitapaamisen Lumin kanssa, jolloin tajusin, ettei kaikilla ihmisillä vaimene muut häiriötekijät. Silloin pitää vain keskittyä ja pitää jatkuva keskittyminen ja antaa asioiden ja muiden ärsykkeiden vain lipua ohi. Kuten alussakin meditaatiossa, ei pyritä estämään mitään vaan ohjaamaan huomio muualle ja siten nostamaan haluttuja asioita tietoisuuteen, mieleen ja keskittymisen kohteeksi.
Haasteiden ja taukojen jälkeen, olen onnistunut pitämään 15min keskittymisen meditaatiokohteeseen – hiljaisuudessa omien ajatusten häiritsemänä – junassa mutkien heiluteltavana – toimistolla, jossa muiden ihmisten puhe helposti varastaa keskittymisen. Aika siirtyä treenaamaan seuraavaa tasoa.
Kirjoitukseni ei ole ohje meditaatioon, vaan tiivistelmä ja
omakohtaisia kokemuksia kyseisetä tasosta.
Jos aiot harjoittaa meditaatiota, niin suosittelen The Mind Illuminated e-kirjan ostamista ja lukemista läpi. Kirjassa
neuropsykologi opastaa 10 tason kautta meditaatioon. Kirja on erittäin selkeä
ja enemmän ohjekirja kuin hengellinen opas. Kaikki neuvot ovat hyviä ja
auttavat elämän kaikilla osa-alueilla. Jokaisella tasolla on piirteet, haasteet
ja tekniikat haasteiden saavuttamiseen. Jokaisella tasolla on hallinnan raja,
mikä pitää ylittää, jotta voi siirtyä seuraavalle. Kirjoitan jokaisesta tasosta
kirjoituksen oman etenemisen tahtiin.