Hyväksytyksi tulemisen tarve on kuin tuli – 𝘩𝘺𝘷ä 𝘳𝘦𝘯𝘬𝘪, 𝘮𝘶𝘵𝘵𝘢 𝘩𝘶𝘰𝘯𝘰 𝘐𝘴ä𝘯𝘵ä!
Itsensä johtaminen meni tänään aamulla sekaisin, kun eilen aamulla kirjotin LinkedIniin poreilun jälkeen. Pyhä lupaukseni olla koskematta älylaitetta kaatui, kun jo aamujoogan alkuvaiheilla pohdin, mitä tänään kirjoittaisin ja menin napsaisemaan kuvan joogan alkuvaiheilta.
Mielessäni pyöri paljon erilaisia ajatuksia, mitä kirjoitan – kunnes tajusin, että nyt olen tehnyt vastoin omaa tapaani. Minun ei kuulu aamujoogassa suunnitella, vaan antaa mielen kukkia ja kertoa, mitä siellä pyörii. Toiset kutsuvat tätä meditaatioksi, eli jatkuvaa yritystä päästää irti ajatuksista, jotka ovat niin houkuttelevia.
Taistelin pitkään, mielessäni kävi jo tällä viikolla erittäin inspiroiva henkilö Janne Uoti ja mahdollinen yhteistyömme hänen kanssaan. Muistelin miten isäni Karl-Magnus Spiik oli nuoruudessaan toiminut ensimmäisen TET-harjoittelun projektipäällikkönä, ennen kuin se luovutettiin opetushallitukselle. Seuraavaksi mielessäni olikin jo itse suunnittelemani TTT (Tulevaisuuden työelämätaidot)-projekti Leader-rahoituksella…
Ja taas piti päästää irti ajatuksesta.
Mutta alitajuntani haki kuumeisesti aihetta, mistä minä postaan spontaanisti tänään aamutoimien jälkeen linkkariin. Päädyin nyt ennen aurinkotervehdyksiä tulemaan koneelle ja päästämään tämän ajatuksen ulos.
On tärkeä tunnistaa, milloin tekee jotain spontaaniksi ja milloin kehittää itselleen haitallisen tavan. Huomasin, miten oma miellyttämisen tarpeeni ja huomionhakuisuus nyt nosti päätään ja selvästi uhrasin aamutoimeni sen takia. On hyvä osata hakea huomiota, kun markkinoidaan ja myydään – mutta vielä tärkeämpää osata vetää raja oman hyvinvoinnin suhteen.
Lapsuuden selviytymiskeinot päälle, jossa kaipaamme jatkuvasti kehua
Monella meillä on tarve miellyttää tai olla esillä. Useilla meillä (työ)elämässä on jäänyt lapsuuden selviytymiskeinot päälle, jossa kaipaamme jatkuvasti kehua ja varmistusta siitä, että olemme tärkeitä. Tätä palvelee sosiaalisen median statistiikka, sillä mitä enemmän tykkäyksiä saamme, sitä 𝐭ä𝐫𝐤𝐞ä𝐦𝐩𝐢ä me olemme.
Alitajuinen tarpeeni tulla hyväksytyksi ohjasi kaiken huomioni rentoutumisessani siihen, että mitä minä kirjoitan ja miten saan muiden huomiota. Vaikka se ei ollut alun perinkään tarkoitus, kun päätin postata LinkedIniin enemmän henkilökohtaisia asioita ja mitä oikeasti ajattelen joka päivä.