Tinder perustuu tarpeeseen tavata kumppani, jonka kanssa luoda suhde. Työelämässä sosiaalinen media ei mielestäni eroa kovinkaan eri tavalla, toki LinkedInin perusajatus on luoda verkostoa ja vaihtaa kommunikaatiota, ei niinkään pariuttaa tekijöitä. Siitä on kuitenkin tullut aika lailla myynnin alusta, halusivat perustajat sitä tai eivät. Alustaa käyttävät ihmiset arvottavat minuutensa tai vähintään liiketoimintansa statistiikan perusteella. Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Olen ollut avioeron jälkeen sinkkuna kolmisen vuotta ja väkisinkin tutustunut Tinderiin. En pidä siitä yhtään, sillä en ole tavannut sieltä yhtäkään ihmistä, joka oikeasti sopisi minulle. Koen, että ainut yhdistävä tekijä on, ettei halua olla yksin. Kun ajattelee Maslowin tarvehierarkian kautta, että yksinjäämisen pelko häviää, niin sitten sitä alkaa tarkastella kumppania uudestaan ja huomata, että eihän miellä olekaan mitään yhteistä. Ja sitten uudestaan kiertoon ja ollaan limbossa.
Lähdetään miellyttämisen tielle
Addiktiivisuus Tinderiin ja sen koukuttaminen on ensimmäinen asia, mutta seuraava on kilpailuhenkisyys. Ihmisten minuus ja minäkuva sidotaan siihen, montako tykkäystä saa. Kyse on profiilin tuunaamisesta, oikeanlaisista kuvista ja teksteistä, joilla muokataan todellisuus ja lähdetään miellyttämisen tielle. Minkälainen palkinto siinä on? Kalastellaanko siinä traumakemian altaassa taas yksi profiiliin resonoiva kala, joka ei oikeasti sovi itselle ollenkaan.
Käymäni pidempi myyntivalmennus kehotti muutamaan kaikki sosiaalisen median kanavat myyntikanaviksi. Tuntui, että yhtäkkiä olin työelämän puolesta samanlaisessa Tinder-limbossa kuin avioeron jälkeen. Pahinta oli, että nyt tein sitä työkseni ja toimeentuloni oli sen varassa, miten suoriudun löytämään itselleni kumppaneita tai asiakkaita. Jokaista postausta piti tarkastella, arvostella ja pohtia miksei se saanut tarpeeksi tykkäyksiä tai reaktioita. Koin jatkuvaa epäonnistumista kuukausia.
Perustin omanarvoni tykkäyksiin ja statistiikkaan
Sama toistui Instagram ja TikTok-alustalla. Markkinoinnin suunnittelu, parantaminen ja sitten jännittäminen miten postaus saa tykkäyksiä. Perustin omanarvoni tykkäyksiin ja statistiikkaan. Unohdin jossain kohtaa täysin sen, että minulla on mahtava ura IT-alalla, nuorkauppakamarissa ja olen aivan loistava valmentaja. Kun en saanut aluksi kauppaa tai edes tykkäyksiä, niin olin surkea ja huono ihminen – epäonnistuja. Tämä on pahinta, miten minäkuva voidaan sitoa statistiikkaan ja olla sosiaalisen median orjana – kirjaimellisesti pässinä narussa ja täysin vietävänä.
Meidän ei tule sitoa omanarvontuntoomme työrooliamme tai menestystämme sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media, myyntialustat ja Tinderit ovat rakennettu ihmisen addiktiivisuuden ja kärjistettynä sanottuna epätoivon varaan, jolloin vedotaan erilaisiin traumoihin ja saadaan aikaan miellyttämisen tarve. Tällöin unohdetaan oma itsemme ja kuka todellisesti olemme. Missä olemme hyviä ja missä rakastamme itseämme.
Johtaminen on opittava taito
Kun teet töitä eri alustojen kanssa, muista kuka sinä olet ja miksi sinä olet mahtava ihminen! Sama asia pitää muistaa johtamisessa. Emme voi aina olla parhaita johtajia jokaisessa tilanteessa, mutta se ei tee meistä ihmisinä huonoja. Johtaminen on opittava taito, jota voi kehittää eikä se ole sidottu ihmisenä olemiseen.
Voit tilata alta itsellesi ilmaisen johtajuuden valmennuksen sähköpostiisi