Mielemme koostuu useista alimielistä, joiden keskinäinen yhteistyö luo meille illuusion käsityksestä minä. Olemme oikeasti tiimi, joka käsittelee tietoa ja tekee päätöksiä. Yksi osa mielestämme pukee kaiken tiedon ns. filminauhaksi ja erottelee minut ja muut kohteet maailmassa. Kirjoitin miten ajan kokeminen vaihtelee aiemmin, nyt kirjoitan mikä tuo filminauha on.
Mielemme koostuu alitajunnasta ja tietoisesta osasta. Alitajunnassa meillä on sensorinen puoli sekä erotteleva puoli. Sensorisella puolella löytyy jokaista aistia vastaava alimieli. Erottelevalla puolella löytyy ajattelu, tunteet ja ”kertova” mieli. Nämä alimielet yhdessä muodostavat kyseisen filminauhan tietoisuuteemme. Mielenkiintoisinta on, että alimielet tuottavat persoonatonta dataa ja ”kertova” mieli lyö tietoon ”minä” käsitteen.
Näiden alimielin tehtävä on tuottaa dataa omalta aistiltaan ja tulkita sitä. Esimerkiksi nähdessämme mustan läiskän taivaalla, visuaalinen alimieli tunnistaa sen linnuksi eli kategorisoi, hakee tietoa muistista ja lopulta tarjoaa tiedon eteenpäin. Jokainen alimieli työntää tietonsa tietoisuuteen, jolloin tämä data ”kertova” mieli prosessoi ja sen jälkeen on käytettävissä muille alimielille. Jokainen alimieli toimii itsenäisesti ja samanaikaisesti rippumatta muista.
Kun tieto on käytettävissä tietoisuudessa, muut alimielet voivat kommentoida sitä. Tieto on ääreistietoisuudessa, ei välttämättä vielä huomiomme kohde. Esimerkiksi kun ajamme autoa, niin rekisteröimme äkilliset tilanteet, vaikka emme olekaan tietoisia niistä. Tämä on hyvä esimerkki, miksi ajaessa pitää keskittyä ajamiseen. Tällöin äkillisissä tilanteissa voimme toimia järkevämmin ja ikkunaan lentävä lintu ei saa meitä ajamaan toiselle kaistalle. Voimme toimia järkevämmin, koska keskitymme tietoisuuteen tulevaan tietoon, sen sijaan, että toimimme vain alimielen ”automaattiohjauksessa”.
Mielemme työskentelee jatkuvasti monen eri tiedon perusteella. Alimielet keskustelevat keskenään ja tekevät päätöksiä. Ei ole yhtä ainutta johtavaa alimieltä, vaan yhdessä jaetaan johtajuus ja äänestetään. ”Otanko hyvää pizzaa vai terveellistä salaattia”. Äänestyksen tulos on päätös, jonka ”kertova” mieli pukee muotoon ”minä valitsin pizzan” vaikka oikeasti mielessämme on käynyt pitkä prosessi ja äänestys.
Nykytyön trendi on itseohjautuvat tiimit. Se miten meidän mielemme toimii, muistuttaa kovasti itseohjautuvaa tiimiä. En saanut tähän tiivistettyä puoliakaan tuon viidennen välikappaleen tiedosta, vain kapean idean siitä mitä mielessämme tapahtuu jatkuvasti. Näyttää kuitenkin siltä, että olemme luonnollisia tiimiläisiä, sillä oma mielemme on tiimi itsessään.
Lähde: The Mind Illuminated, Fifth Interlude: The Mind System