Tuntuu, että kaikki saavat nyt lapsen. Kummallista. Olen 32v ja ystäväpiirini koostuu suunnilleen ikäisistäni ja tuntuu, että kaikilla on nyt jälkikasvua olemassa tai tulossa. Kaipa se on vaan se juttu näillä nurkin ikää =) Tuttavapariskunta kyseli tuossa vähän aiheesta, koska heillä oli kuukausi laskettuun aikaan. Isäntä kyseli, että miltä tuntuu ja miten olen valmistautunut. En ole ihan varma, edes kysyikö mitään vai halusinko vain heti kertoa omat neuvoni. Enkä ole varma kuunteliko, niinpä kirjoitan nyt aiheesta.
Kun meille haikara ilmoitti esikoisen tulosta, aloimme pikkuhiljaa valmistautua tulevaan. En nyt aio kirjoittaa siitä roinamäärästä ja tavarasta vaan tiedosta. Miten valmistauduimme lapsen syntymään informaation näkökulmasta. Mitä teimme ja mistä otimme selvää ennen lapsen syntymää. Ja tietenkin mikä mielestäni on tärkeintä.
Meillä käytiin kotona keskustelua ja päädyttiin siihen, että Laura hakee kasan vauvakirjoja kirjastosta ja sitten käydään niitä läpi. Itse kehityspsykologiaan tutustuneena (yksi kurssi lukiossa, minähän tiedän siis aivan kaiken 15v takaisen lukiokirjan perusteella) halusin ehdottomasti, että käydään Margaret Mahlerin ja Erik H. Eriksonin kehitysteoriat läpi. Aihe herätti kummallisia tunteita tuttavapiirissä. Melkein aina kuin ylpeänä kerroin, että me vähän tehdään ennakkotutkimusta, niin kaikki halusivat tyrmätä tuon. Lähes aina vastaus oli ”lapsi kasvaa miten kasvaa eikä sitä voi ennakoida”, ”ei teorian lukeminen auta mitään” ja ”lue mitä haluat, mutta soita mulle sitten kun olet kusi sukassa sen muksun kanssa, niin kysyn sitten mitä lukeminen auttoi”. Tämä hämmästytti minua suunnattomasti. En olettanut, että lapsikirjat ja muutama kehityspsykan teoria olisi mikään Ikean kasausohjetta vastaava seloste lapsenkasvattamisesta.
Tulin huomanneeksi, että toisille ihmisille vauvakirjoista ja teoriatiedosta puhuminen osui johonkin minulle täysin tuntemattomana paikkaan – mikä aiheutti kummalliset reaktiot. Minulle se oli tulevan suunnittelua ja tutkimista. Vähän kuin lähtisi lomalle, otetaan selvää mitä siellä on. Vaikkei sitten paikan päällä puoliakaan tehtäisi. Oli mielestäni erittäin otollista käydä läpi erilaisia neuvoja ja asioita. Esimerkiksi kun lapsi alkaa harjoitella äidistä vieraantumista, hän hankkii jonkin esineen, josta hakea turvaa esim. unirätti. Tämä vaihe ei ole vielä tullut, mutta minusta on kiva tietää miksi mikäkin asia tulee. Miksi meidän pikku vauva tunkee kaikkea suuhunsa nyt.
Freud ei ehkä uppoa minuun, ymmärrän kyllä hänen pointtinsa. Mutta pienen lapsen kaikkia asioita vertaaminen aikuisen seksuaalisuuteen ja orgasmiin nyt vie vähän fiiliksiä. Mutta vauva tunkee kaiken suuhunsa, koska hän tutkii maailmaa suun kautta ja suuhun kaiken laittaminen tuntuu vauvasta tosi hyvältä =) Tässä linkissä on todella lyhyesti ja tehokkaasti kerrottu erilaisista teorioista https://kehityspsykologia.wikispaces.com/Lapsi
Turun kaupunki järjesti kolmen seminaarin setin tuleville vanhemmille. Istuimme nuo setit Vimmassa. Osa puheista oli aika nihkeää, mutta sieltä tuli mielestäni tärkeää infoa. Neuvolan kautta oli myös kolmen setti, istuttiin niistä vain yksi. Se oli paljon opettavaisempi kuin Vimman ison yleisön esitelmät. Olisi pitänyt istua enemmän, mutta kyllä periaatteessa samaa tietoa tuli molemmista. Olen todella tyytyväinen, miten meidän yhteiskunta tässä suhteessa antoi vastinetta verorahoille opastaessaan tulevia vanhempia kohti vanhemmuutta.
Osa vauvakirjoista jäi lukematta, joitakin tavattiin tarkkaan ja osa selailtiin läpi. Niin kauan kuin viitsii eikä ole vauvaa niin kannattaa tutustua. Kun se vauva sitten tuli maailmaan, niin kirjat menivät takaisin kirjastoon ja keskityimme täysin tuohon ihanaan pikkuihmiseen. Meillä oli tarpeellinen tieto lähteä elämään hänen kanssaan ja hankimme siten tietoa sitä mukaa kuin tarvitsimme, mutta eipä kirjallisuuteen enää kauheasti tarvinnut palata. Oli kuitenkin turvallinen olo, kun oli ottanut vähän selvää etukäteen. Tiesi vähän missä ehkä teki väärin, tiesi myös mitä mahdollisesti kulman takana on. Lapsen parhaat asiantuntijat ovat lapsen vanhemmat itse.
Minulle isäksi tulemisen matka oli kirjallisuutta, riitelyä ja Vau.fi-sovelluksen tuijottamista kännykässä. Se ei tuntunut kovin paljon projektia kummallisemmalta. Eukko paisui ja muuttui hankalaksi. Se miehen tunnekirjo ja rakkauden tunteet omaa lasta kohtaan. Se alkoi vasta syntymän jälkeen. Mies voi valmistautua määrättyyn pisteeseen asti, mutta ei voi ikinä saavuttaa samoja tunteita kuin nainen, joka lasta kantaa. Eikä pitäisikään. Mies ja nainen eivät ole kilpasilla keskenään tuossa asiassa vaan toisiaan tukevia puoliskoja.
Tämä oli kirjoitukseni aiheesta isäksi tuleminen.. varmaankin moni jäi odottamaan tuota tunteiden kirjoa ja miehen sisäistä sielunelämää. Siitä voin kirjoittaa seuraavaksi, sen otsikko on ”isäksi kasvaminen”. Koska sitä se on ja siihen palaan vielä tällä viikolla.
Stay tuned!