Mitenköhän onkaan mahdollista, etten minä ole CrossFitistä blogannut aiemmin. Olen kuitenkin ollut ahkera uskovainen jo kolme vuotta. Olen kaikkea kokeillut elämäni aikana mm. Judo, Krav Maga, Kilpatanssi, Kuntonyrkkeily, Body Step (2v viikottain tunneilla), Thai-nyrkkeily (Muay Thai), punttis ja tennis. Kun sitten tuolloisessa vaiheessa mulla oli menossa Maga ja punttiskierre, niin serkkuni Svante kertoi pistäneensä pystyyn CrossFit salin.
Tekstin joukossa kuvia kesän salikisoista elokuussa – mainittakoon, että yleensä minulla on ihan normaalit shortsit – tuolla vähän hassuteltiin.
Pari kaveriani olivat Svanten lisäksi harrastanut tuota ihme hippien circuit paskaa, missä jumpataan kuin tytöt. Helvetti minä semmoiseen mene vaan minähän käyn salilla ja harrastelen magaa missä tökitään silmiin – näin ajattelin. Svante sitten antoi joululahjaksi alkeiskurssin minulla ilmaiseksi. Pyysin avopuolisoani Lauraa mukaan. Mennään kokeilmaan yhdessä jotain uutta. Joku perkeleen työttöjen jumppahan se on… ensimmäisen alkeiskurssin jälkeen en mennyt enää kertaakaan kuntosalille, jossa olin käynyt jo 8 vuotta. Magassa taisin käydä kerran sen jälkeen. Hanskat todellakin tippuivat kerrasta kaikelle muulle ja sydän alkoi sykkimään CrossFitille.
Hauska video siitä mitä on CrossFit
Laji vei minut mennessään ja rakastan sitä yhä. Se kokoaa yhteen kaikki tarpeet. Lajissa treenataan seuraavia osa-alueita – lisää tietoa mitä on CrossFit.
- Hengitys- ja verenkiertoelimistön kestävyys
- Lihaksiston kestävyys
- Maksimivoima
- Notkeus & liikkuvuus
- Nopeusvoima
- Nopeus
- Koordinaatio
- Ketteryys
- Tasapaino
- Tarkkuus
Lajin alussa meni varmaan vuosi, että alkoi oikeasti osata mitään liikkeitä. Toisia liikkeitä en osaa edelleenkään enkä joitakin edes yritä. Pelkästään harrastaminen kolme kertaa viikossa pitää kehon kunnossa. Erikseen toki löytyy kisaryhmä, joiden treenit ovat pidempiä ja he harjoittelevat oikeastaan päivittäin. Kuten edellisestä listasta käy ilmi, tarkoituksen on olla laji, jossa sama henkilö on sekä painonnostaja, pikajuoksija että telinevoimistelija. Treenissä käytetään paljon kehonpainoa ja väkisinkin yläselkä alkaa voimistua ja toki pitää ostaa uusia paitoja kun tissit ja selkä kasvavat. Olen myös lajin avulla saanut poltettu terveydelle vaarallista viskeraalirasvaa (rasva joka kertyy sisäelinten ympärille) ja nyt olen jotenkin hyväksyttävällä tasolla. Kolme vuotta sitten en ollut edes kaavioiden sisällä vaan viskeraalirasvan määrä muuhun kehon suhteiisiin oli suunnaton. Mittaukset on tehty InBody laitteella.
En ole koskaan ennen loukkaantunut urheilussa. Olkapää minulta on mennyt pari kertaa. Kun ensin olkapää ja minulla supra spinatus jänne olkapäässä ärtyi, olisi pitänyt levätä. Eikun sitä vaan reenattiin kunnes 4kk piti levätä – siitä 1kk täysin ilman yläkehon liikuntaa. Olkapäät ovat vaivanneet. Vuosi sitten minulta leikattiin nilkka tapaturman (ei urheilussa) takia. Hypin edelleen boksilla ja tein muiden kanssa treeniä, vaikkakin vaihdoin liikkeet itselleni. Sain kuntoutettua nilkan, mutta vähän on liikkuvuusongelmia. Jonka takia polvi sitten kipeytyy välillä. Kävin juuri tilaamassa itselleni polvituen, joka tukee ja pitää polven lämpimänä treenin aikana.
Tässä lajissa oppii menemään rajoilla. Olen myös oppinut tunnistamaan rajani. Ymmärrän nyt, että minä en ole kilpaurheilija. Minun pitää tehdä sen verran kuin kehoni jaksaa ja välillä vähemmän – ei enemmän. En ole koskaan ennen huomannut, että kehon hermosto on väsynyt. En varmaan koskaan ennen tätä lajia edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Aiemmissa lajeissa lihakset tulivat vain kipeiksi ja ne palautuivat parissa päivässä. Joskus loppuviikosta kun menee treenaamaan ja jo alkulämmön aikana tuntee väsymystä – silloin pitää ottaa leppoisasti ja levätä loppuviikko – jotta jaksaa seuraavalla viikolla treenata.
Meidän Suvin tekemä video meidän boksilta jokunen vuosi sitten
Mitä siellä sitten oikeastaan tehdään?
Tunti koostuu alkulämmöstä, voimaharjoittelusta ja itse treenistä (WOD = Workout of the Day). Alkulämmittelyssä lämmitellään yhdessä keho niiltä osin, mitä tuleman pitää itse reenissä ja voimassa. Mitä lyhyempi treeni, sitä pidempi alkulämmittely. Yleensä voimaosiossa meillä on olympia nostoja kuten rinnallevetoa tai tempausta – tai sitten ihan maastavetoa, leuanvetoa tai kahvakuulaliikkeitä. Välillä haetaan maksimia, välillä sarjan parasta. Joskus on yhdistelmäliikkeitä. Treeni on joka päivä eri ja ohjelmointi tulee salin ulkopuolelta.
Ohjaaja kiertää salilla jatkuvasti ja korjaa, jos joku tekee väärin. Varsinkin voimaosiossa on erittäin tärkeä, että harjoittelijat saavat tekniikan kuntoon ennen raskaiden painojen laittamista. Tässä oli minulle hyvä opetus esimerkiksi tempauksen suhteen. Nostin painoja ja temmoin miten sattuu. Siitä ne olkapäät yhdessä kipin kanssa kuukausien rasituksessa ärtyivät. Kaikki eivät usko kerrasta – toiset eivät koskaan. Jollakulla on aina jokin paikka vähän rikki. Alussa se pelotti, mutta nyt olen ymmärtänyt. Lajin mukana tuleva mentaliteetti ja opetus toimii oikeassakin elämässä. Pitää löytää omat rajansa ja kuunnella omaa kehoansa. Pitää myös antaa periksi haluille ja joskus vain tyytyä tekemään tylsä kevyt treeni. Joskus taas pitää tietoisesti pyrkiä ylittämään itsensä menemällä epämukavuusalueelle.
Usein kun harjoittelija tekee PR:n (Personal Record) tulee joku onnen karjahdus tai kiljahdus. Tässä lajissa myös kannustetaan muita. Ihan kisoissakin toiset kilpailijat lähtevät radalle kannustamaan jäljelläolevia. En ole missään muussa urheilussa koskaan nähnyt vastaavaa. Palaan tähän yhteisöllisyyteen lopuksi.
Voimaharjoittelun jälkeen vuorossa on itse WOD. Siinä on annettuna liikkeet ja toistomäärät – tällöin treenataan aikaa vastaan. Kello lähetetään nollasta ja sitten lähdetään takomaan. Eilen esimerkiksi meillä oli ensin 30 kalorin soutu, sitten 30 burpeeta, sitten 30 wall ball, sitten 30 kahvakuulaheilautusta (32kg), tämän jälkeen 30 kahvakuula push press (ylöstyöntö yhdellä kädellä 24kg per käsi) ja lopuksi 30 leukaa. Kipeän polven takia vaihdoin Wall Ballit hiihtolaitteeseen ja tein kahvakuulaheilautukset 24 kilolla. Muuten tein RX eli annetuin painoin. Siinä veti kyllä itsensä aika piippuun – mutta olin tyytyväinen. 2 viikon tauon jälkeen pienellä skaalauksella sain kuitenkin tehtyä muiden mukana treenin. Toinen tapa on tehdä annetussa ajassa liikkeitä. Tällöin voi olla esimerkiksi 10 minuutin aikana tehdään määrättyjä liikkeitä ja lasketaan montako kierrosta saa tehtyä annetut liikkeet. Tuon treenin nimi on AMRAP (As Many Rounds As Possible).
Kuten äsken kävi ilmi, lajissa voi skaalata. Jos et pysty tekemään jotain liikettä, niin silloin siitä liikkeestä etsitään sinulle kevyempi tai vastaava versio. Tällä tavoin kaikki voivat tehdä treenin yhdessä. Kyse ei ole kilpailusta keskenään vaan itseää kohtaan. Jos kaveri pienemillä painoilla tekee nopeammin kuin sinä, niin sitten hän tulee kannustamaan sinua tekemään loppuun. Kisat 
ovat erikseen ja sielläkin kannustetaan. Tässä lajissa on erittäin voimakas yhteisöllisyyden tunne. Kun liityin boksille (CrossFit salin kutsumanimi) niin tuntui kuin olisin liittynyt joukkueeseen, jossa on 200 jäsentä. Aina treeneihin mennessä moikataan kaikille ja jutellaan keskenään. Se on jotain aivan eriä kuin perinteiset kuntosalit. Kävin M&M:llä 8 vuotta ja sain ehkä 7 tuttua sen aikana. Kävin boksilla kuukauden ja minulla oli 200 kaveria.
Kaikenkaikkiaan minulla ei ole juurikaan pahaa sanottavaa lajista. Jokaisessa lajissa on varmasti omat huonot puolensa. Välillä minua harmittaa ja välillä kaikki ovat ihan idiottteja – paitsi minä itse. Minulle CrossFit on erittäin sopivat urheilumuoto ja pidän siitä. Olen ollut siitä innoissani jo monta vuotta. Yhä edelleen kun astun boksin ovesta sisään, minut valtaa mieletön hyvän olon tunne. Murhee unohtuvat ainakin hetkeksi ja on aika alkaa hikoilla.
CrossFittiä varten ei pidä olla huippukunnossa. Harjoittelu pitää aloittaa alkeiskurssilla nimeltä on-ramp. Se on kevyt ja tekninen 3 viikkoa. Tämän jälkeen saa luvan harjoitella muiden kanssa ohjatuilla tunneilla. Harjoittellun lomassa oma kunto ja voima kasvaa. Älä keksi tekosyitä, lähde mukaan kokeilemaan!