Ai Spiik inglis – internäässönal ja plää!

Minulta sujuu englanti hyvin. Katson ohjelmia ilman tekstityksiä ongelmitta. Suoritin MBA (ylempi AMK) tutkinnon englanniksi ja kirjoitin lopputyönkin onnistuneesti. Luonnehtisin itseäni henkilöksi, joka osaa englantia ja pärjää sillä. Ainahan sitä löytyy niitä, jotka puhuvat sitä paremmin ja jotka puhuvat huonommin. Kyse nyt ei ole kilpailusta tai siitä, että häpeäisin omaa englantiani…

… mutta välillä se vain kyllästyttää. Väsyneenä ei tuo epä-äidinkieli siirrä tietoa läheskään yhtä tehokkaasti suoraan lähettäjän nupista omaan kaakkooni. Välillä tuntuu toisten maiskuttelevan hyvällä ääntämisellään. Välillä tulee tuskaisia oloja, kun ehdotetaan, että palaveri pidetään vieraalla kielellä – ihan vain siksi, että se on kansainvälistä ja eikös tässä nyt sitä haeta.

Mitä tämä kertoo minusta tai ympäristöstä? Olenko minä väärässä paikassa? Olenko vain liian väsynyt haastamaan itseäni vai eikö minulla olekaan niin hyvää kielitaitoa? Työnpuolesta oikeastaan kaikki dokumentaatio on englantia. Tuttua sanastoa, välillä taas ei ole, niin menee hankalammaksi. Onko se vain määrättyjen päivien tai viikkojen antia, ettei sitten enää illalla jaksaisi tuota ihanaa kansainvälistä vierasta mannaa ahmia – onko se niin väärin olla mukavuudenhaluinen ja kuulla suomea?

Vai onko se isänmaallisuutta, haluta käydä keskusteluja omalla kiellellään. Onko paikallisen tapahtuman järjestäminen suomeksi niin huono juttu. Jos taas haetaan kansainvälisyyttä niin pitäisikö sen kuitenkin olla englanniksi. Jos järjestetään kansainvälistä tapahtumaa paikallisesti, niin eikö kuitenkin asiasta tiedottaminen pitäisi kuitenkin tehdä sekä suomeksi että englanniksi? Tuleeko väsyneenä hypättyä ohi vieraskieliset uutiset, artikkelit ja kirjoitukset?

Onko kyseessä oma sietoikkuna, tehtävän haastavuus vai pelkkä laiskuus? Kuka päättää laiskuuden määritelmän? Montako tuntia päivässä tarvitsee haastaa itseään ja pinnistää? Milloin saa luovuttaa?

Teidän oikeastaan vastauksen aivan kaikkeen. Siis en kaikkeen vaan edelle esittämiini kysymyksiin. Väsyneenä enkku tuntuu tosi ikävältä, varsinkin jos ei ole tuttua sanastoa tai tuttu tv-ohjelma. Kun palaverissa muut puhuvat sujuvasti ja haluaisit kertoa oman megaideasi, mutta tyydyt kommentoimaan lyhyesti kielivirheiden pelossa. Välillä ilmaisun yrityskin pitkittyy, kun kaikki asiat pitää keksiä kiertoilmauksin. Välillä vain kielenkannat ovat jumissa eikä sanasto tule mieleen.

Pääsin erittäin selvään päätelmään – väsyneenä kaikki vituttaa, erityisesti ihmiset, jotka osaavat jotain paremmin kuin sinä. Ratkaisu: nuku enemmän.

Oppikaa muiden virheistä älkää koittako väsyneinä rutistaa liikaa vaan muistakaa relata. Muistakaa myös antaa muille tilaa relata. Kaikilla ei ole samat energiatasot eivätkä kaikki halua haastaa itseään aamusta iltaan.

Aivan, se englanti..

 

Sitä tulee joka tuutista ja se pitäisi olla lähes itsestäänselvyys, että sitä kieltä nyt vain puhutaan tässä maailmassa. Se pitää osata ja kannattaa opetella kestämään sitä myös väsyneenä. Ehkä et väsyneenä osaa kertoa elämäntarinaasi ja suurimpia unelmiasi, mutta pystyt kuitenkin kommunikoimaan.

Helppoja keinoja on tosiaan jättää ohjelmista suomenkieliset tekstit pois – parempi on vaikka vaihtaa englanniksi. Tällöin oppii ääntämistä ja näkee miten kieltä kirjoitetaan. Kun etsit tietoa Googlesta, hae sitä englanniksi. Varmasti Samsungiin löytyy suomeksi ratkaisuja ongelmatapauksiin, mutta niitä löytyy huomattavasti suurempi määrä englanniksi. Englanti ei ole maailman hankalimpia kieliä. Ei se ole ihan helpoimpiakaan, mutta älkää uskoko niitä epäsäännöllisten verbien haukkujia. Enkussa poikkeuksen poikkeus, entä sitten. Meillä on kieli missä on 16 sijamuotoa ja sitten ne kaikki vielä taipuvat ties missä pluraaleissa. Jos osaat puhua sujuvasti suomea ja kommunikoida ymmärrettävästi ihmisten kanssa, ei ole mitään syytä mikset osaisi samaa myös englanniksi. Kyse on vain harjoituksen puutteesta..

Että semmosta.. tuli vaan mieleen kun suoritan parin viikon päästä JCI Impact-koulutuksen. Blogasin aiemmin kahdesta muusta enkunkielisestä JCI-koulutuksesta ja tämän jälkeen minäkin saisin vetää noita. Mietin vain, että pitäisikö ensi vuonna itse haastaa itseni ja vetää jokin noista koulutuksista.

Ei ainakaan väsyneenä =)