HUOM! En ole psykologi – enkä myöskään väitä olevani. Seuraavaksi esitellyt asiat ovat omia päätelmiä ja voimassa todistetusti vain omassa päässäni. Otan mielelläni vastaan kritiikkiä psykologeilta tai psykologiaa lukeneilta ihmisiltä.
On niitä päiviä, kun kaikki tökkii vastaan. Kun tulee fiilis, että ihmiset eri yhteisöissäsi laittavat kapuloita rattaisiin, on aika mietitä onkohan vika minussa eikä kaikissa muissa. Olenko liian pedantti? Eikö säännöt olet tehty, jotta niitä noudatetaan. Miksi minä olen paha ihminen, kun haluan tehdä mitä on sovittu tai muistutan näistä asioista. Monet haluavat katsoa sormien läpi ja soveltaa asioita, joita ei ole sovittu. Kun minä sitten muistutan sovituista asioista tai säännöistä ja kriteereistä, niin minusta leimataan huono ihminen. Vai onko kyse kuitenkin vaan siitä, että olen yhdessä asiassa yhtenä päivänä pahoittanut mieleni ja tämän takia tarkastelen kaikkea ja kaikkia suurennuslasilla ja näen paljon enemmän ongelmia ja vastarannankiiskejä kuin normaalisti?
Yhdessä arvostamassani kirjassa neuvottiin pysähtymään ja miettimään missä on vika, jos tuntuu, että kaikki laittavat kapuloita rattaisiin. Silloin tuo ei auennut täysin vaan ensimmäinen tulkinta oli, 
että minä olen noussut väärällä jalalla sängystä ja minussa on vikaa. Onhan tuokin totta, mutta eilen illalla mieleeni tuli tähän uusi ulottuvuus – mitä on tuo vika. Kun on ollut riitaa tai sanomista jonkun ystävän/tutun/rakkaan/kollegan kanssa, jonka sana merkitsee, sitä jää semmoiseen haavoittuneeseen tilaan. Tällöin ihmisen tarkastelu omaa käytöstään kohtaan korostuu. Aikaisemmat kokemukset ohjaavat tarkkaavaisuutta – tällä on teoriakin, Neisserin havaintokehä. Pähkinänkuoressa ”Ajattelet, että Hampurissa on vain hienoja autoja. Tarkkaivaisuutesi ansiosta huomaat vain hienot autot ollessasi Hampurissa. Näillä havainnoilla vahvistat vanhaa uskomustasi”. Samasta syystä huomaat kaikki liikenteen peräkärrylliset autot vasta kun itse ajat autolla, johon on kiinnitetty peräkärry.
Liittyykö tähän kaikkeen huono omatunto? Minun mielestäni liittyy. Voiko huono omatunto tulla vaikka olisinkin ollut oikeassa? Kyllä minusta voi. Aina kun loukkaa toista ihmistä tai itseä, siitä jää ikävä tunne. Sanottakoon nyt tätä ikävää tunnetta huonoksi omatunnoksi. Huono omatunto on siitä ilkeä juttu, että se voi vääristää todellisuutta. Vaikka olisikin ollut oikeassa ja tehnyt oikein, niin toiset ihmiset tai pelkästään tilanteet voivat kääntää asian siten, että kokee tehneensä väärin. Tällöin tunteet sekoittavat järkeä. Tunteiden ja järjen ristiriitahan on hankalimpia asioita enkä usko, että niistä täysin pääsee eroon koko elämänsä aikana.
Syy miksi jauhan näistä, on se, että kun tietää mitä tapahtuu, on paljon helpompi elää asian kanssa ja odottaa sen laantumista. Kun tietää miksi tuntuu pahalta ja miksi tuntuu, että kaikki tökkii, niin voi osata pysähtyä ja nollata itsensä. Mindfulness on hyvä keino tähänkin vaivaan. Koska huono omatunto kuitenkin tulee ajatuksista ja stressistä, joita sisäinen ristiriita aiheuttaa. Ei ole rakettitiedettä, että kun tyhjentää pään, niin stressikin lähtee. Ei ole rakettitiedettä juosta maratoniakaan – mutta työhön ryhtyminen ja sen säännöllinen suorittaminen on haastavaa. Onneksi Mindfulnessia riittää kun tekee minuutin aamulla ja illalla – maratonin juokseminen vie vähän enemmän aikaa.
Huonon omatunnon vaivatessa sitä ottaa herkemmin itseensä. Kotona tulee helposti riitaa, koska sitä kokee, että toinen tekee henkilökohtaisia hyökkäyksiä sinua kohtaan. Sama pätee töissä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeä, että ihmisellä on useita eri yhteisöjä, joissa voi näitä haavoja parantaa ja kokea, että sinua arvostetaan. Mikäs sen helpompaa, kuin yhteinen intohimon kohde. Eilen CrossFit-salilla kyykätessä kaverin kanssa ja puhuessa niitä näitä huomasin tämän. Tunsin, että minua painoi. Tunsin ahdistuksen ja ikävän olon. Minua kismitti parin viikon takainen kina (ei Lauran kanssa) yhä, sillä se nousi taas alkuviikosta esiin. Huomasin, ettei asia ollutkaan mennyt läpi vaikuttamatta elämääni vaan minä roikuin tuossa pahassa olossa kiinni. CrossFit-treenin voimaosion jälkeen tehtiin sitten vielä WOD ja pitkästä aikaa annoin kaikkeni ja tein sen kunnolla – Mindfulness = keskity aisteihin ja tyhjennä mieli. Tulin kotiin, söin ja menin nukkumaan. Sängyssä vielä asia pyöri mielessäni ja tämän blogauksen otsikko piti olla ”Huono omatunto ja yhteisö”. Minun piti kertoa, miten erilaisissa yhteisöissä katsotaan samaan suuntaan – on yhteinen päämäärä. Ja kun katsotaan eri suntaan, tulee huono omatunto esimerkiksi konfliktien tai muiden riitojen takia. Tänä aamuna tuli taas fiilis uuden asian suhteen, että taas joku pistää kapuloita rattaisiin. Vaikka oikeasti toinen ihminen oli vain eri mieltä. Hänellä oli mielessään erilaiset kriteerit määrätylle asialle.
Sitten se valkeni – ”Miksi kaikki tökkii! Mikä näitä ihmisiä vaivaa!” – Mikä minua vaivaa. Minua vaivaa huono omatunto ja siksi otan kaiken liian henkilökohtaisesti tällä hetkellä. Tähtialus Enterprisen suojakilven kenttä on heikentynyt ja se suhtautuu kaikkiin vastaantuleviin aluksiin vaaroina, koska ei pysty puolustautumaan normaalilla teholla. Vai oliko se intergalaktinen risteilijä, no enivei…
On se helppoa. Ongelmanratkaisun ensimmäinen vaihe on aina ongelman tunnistaminen ja/tai myöntäminen. Aika vaikeaa se on ratkaista ongelmaa, jonka speksejä ei tiedä. Kun tuntuu pahalta, kun tuntuu, että kaikki laittavat kapuloita rattaisiin – todellakin pitää aloittaa selvittämällä, mikä vika minussa tai mikä minua vaivaa. Eivät kaikki muut muutu viikossa vittumaisiksi – minä muutun =)
Yhteenvetona siis voin todeta, että minun pitää saada taas Battlestar Galactican suojakilvet ladattua ennen seuraava hyppyä. Koska Cylonit seuraavat ikuisesti ja niihin en voi vaikuttaa. Se mihin voin vaikuttaa oma suhtautuminen muihin ja minua häiritseviin asenteisiin. Kun minulla on jokin huonosti niin kaikki tuntuu paljon pahemmalta ja tulee fiilis, että koko maailma tökkii vastaan. Vaikka oikeasti kyse onkin vain virheellisestä ajatusmallista, joka on kuin aurinkolasit hämärässä huoneessa. Valoja en voi laittaa päälle, koska en voi maailmaan vaikuttaa. Se mitä voin tehdä on, vaihtaa päähäni silmälasit, joilla näen tarkemmin. Kun oikeastaan huomaan ettei huone olekaan niin hämärä, niin voin jatkaa elämääni taas normaalisti. Oma asennoituminen ohjaa tarkkaavaisuuttamme ja siten huomoitamme, joiden pohjalta syntyvät tunteemme – jotka ohjaavat tarkkaavaisuuttamme. Hieno systeemi, oravanpyörä pyörii – pitää hypätä pois kyydistä.
Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin: HYVÄÄ JUHANNUSTA!
Ps. Galatica voittaisi Enterprisen milloin vain! FU