Aiemmat kirjoitukseni introvertin hymy ja introvertin monet kasvot käsittelevät aihetta
Olen usein miettinyt ja yrittänyt analysoida, miksi introverttina muiden seurassa oleminen vie minulta energiaa. Meditaation avulla olen oppinut paljon omasta mielestäni ja tunnistamaan ajatusten ja tunteiden lähteitä. Jutellessani kollegani kanssa viime viikolla torstaina, pääsin taas hieman pidemmälle analyysissani.
Kannan huolta muiden tunteista ja tulkitsen ilmeitä aktiivisesti. Koska ihminen toimii peilinä ja kuvittelee, että muut toimivat kuten itse toimin, niin muiden seurassa oletan muiden tekevän samoin. Itseasiassa tiedän, että aivot alitajuisesti tekevät näin, vaikka muut tietoisesti eivät tekisikään. Ihmisten seurassa joudun keskittymään ilmeisiini, vaikken edes haluaisi. Syvällä sisälläni on kokemuksia siitä, etten voi ilmehtiä ja olla kuten minusta tuntuu.
Introvertteja tuntuu yhdistävän erittäin vahvat tunteet, jotka ovat läsnä jokapäiväisessä elämässä. Näiden tunteiden näyttäminen on ongelma, syitä on monia. Joku ei halua näyttää tunteitaan, koska kokee, etteivät ne kuulu muille. Joku on saanut kokemuksia, että näyttämällä tunteitaan, ympäristö ei hyväksy häntä, ja siksi on nuorena alkanut piilottamaan tunteitaan. Tämänlainen malli on vahvistunut lapsuudesta asti ja aikuisena se on niin luonnollinen toiminto, ettei ihminen osaa edes kyseenalaistaa sitä.
Muiden seura aiheuttaa introverteissa paljon aivotyötä, johon kuuluu muiden ilmeiden tunnistaminen, kasvojen hallinta ja omien tunteiden tukahduttaminen. Tämä automaattinen prosessi eli tapa on juurtunut meihin niin syvälle, ettemme ymmärrä sen olevan vain tapa, jota voi muuttaa työllä. Se on osa meitä ja identiteettiämme. Meidän tulisi lähteä tunnistamaan tunteitamme ja tapojamme ja kerimään lankakerää auki.
Polkupyörällä ajaminen on taito. On tosi vaikea poisoppia ajamasta polkupyörää. Mielestäni tapani reagoida muiden seurassa on vastaavanlainen ”taito” tai ennemminkin ominaisuus. En voi poisoppia sitä mitenkään. Pitää opetella toinen tapa, jolla korvataan vanha. Introvertin anatomia on todella monimutkainen yhdistelmä tunteiden, lihasten ja ajatustenhallintaa. En ole edes varma, pitääkö mistään poisoppia. Mutta minä ainakin haluan ymmärtää vielä tarkemmin, mitä minussa tapahtuu.
Introvertti on syvällä mielessään. Kanssakäyminen muiden kanssa on minuuden kutsuja ulkoiseen rajapintaan, joka syö prosessoritehoa. Tämän vuoksi introvertti menettää energiaa, mutta introvertti voi olla tosi hyvä esiintyjä, sillä hän hallitsee ulkoisen olemuksensa halutessaan. Hän voi opetalla esiintymään ja tuomaan esille sisäiset tunteensa. Tunteiden voima varmistaa mahtavan kokemuksen vastaanottajalle – mutta vaatii aina latauksen hiljaisuudessa ennen ja/tai jälkeen.