Toiset ihmiset uskovat itseensä ja kykyihinsä enemmän kuin toiset. Se ei johdu persoonasta tai älykkyydestä vaan kasvatuksesta ja kokemuksesta. Omien taitojen ymmärtäminen on todella tärkeä kyky. Kaikki eivät hahmota, että taitojen määrä ei ole vakio vaan avoin – eikä yksi syö kapasiteettia toiselta.
Istuin iltaa ystävän luona ja juttelin henkilön kanssa, joka myös kirjoittaa Kaarina-lehteen kolumnia. En muista minkä asian opettelusta puhuttiin, mutta yhtäkkiä hän esitti mielipiteen, ettei halua olla kyseisessä asiassa hyvä, koska sitten se on pois hänen toisista taidoista. Häkellyin sen verran, etten nähnyt tarpeelliseksi kertoa omaa kokemustani aiheesta. Pelkäsin pitkää ja hankalaa keskustelua, sillä minä olin selvä ja hän ei.
Olen huomannut elämän aikana, että mitä enemmän taitoja kartuttaa, sitä enemmän niitä alkaa kertyä itsestään. Ne eivät mitenkään syö toisiltaan, vaan päinvastoin. Oppimaan oppiminen on tärkein asia mitä koulussa opin. Kun sen taitaa, niin uusien tai olemassa olevien taitojen kehittäminen helpottuu. ”Mitä höytyä on matematiikasta?” on kysymys, jota kuulee läpi elämän. No juurikin sitä kultaseni, että jos saat aivosi jumppaamaan ne asiat ymmärrykseesi, niin sitten on helppo opetella mitä tahansa elämän aikana – ainakin opettelu on paljon helpompaa ja mukavampaa.
Tuttava oli siinä oikeassa, että meidän aikamme on rajallista. Jos yhden asian opetteluun käyttää aikaa, niin se on toki pois toisesta. Muttei taidot tosiaankaan syö toisiltaan kapasiteettia. Aloin miettiä, että miksi joku ajattelee näin. Tajusin, että toiset ihmiset eivät myöskään edes osaa tai älyä opetella uusia taitoja. He kuvittelevat, että olemassa olevat ”ovat se kuka he ovat” ja sitä ei voi muuttaa.
Muistin useamman kasvatusoppaan, joissa kehotettiin kannustamaan lasta oppimaan uusia asioita. Jos jokin ei onnistu, niin pitää kannustaa kokeilemaan uudestaan ja olemaan keskittymättä epäonnistumiseen. Epäonnistumista ei pidä pelätä, koska silloin ei voi mitään uutta oppia. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kasvatuksen merkitys on erittäin suuri siihen, miten ihminen kokee uusien taitojen oppimisen koko loppuelämänsä ajan. (Esimerkkiartikkeli aiheesta)
Minua on kannustettu kokeilemaan uusia asioita ja olen jo pienestä asti ollut innokas ongelmanselvittäjä. Minä uskon omiin kykyihini ja tiedän mitä kaikkea osaan ja voin tehdä. Tärkeimpänä kykynä pidän itselläni oppimista, sillä voin itsevarmana lupautua työhön, jota en edes osaa. En kuvittele osaavani asiaa, mutta tiedän pystyväni oppimaan minkä tahansa asian – opastuksella tai itsenäisesti. Uskon itseeni ja kykyihini.
Jos tunnistat, että olet ollut kovin rajoittunut – lääke on erittäin helppo. Aloita heti kokeilemaan erilaisia asioita. Epäonnistut varmasti, mikään ei ole varmempaa. Mutta pitää olla sinnikäs ja jatkaa eteenpäin epäonnistumisista huolimatta. Uusia harrastuksia, uusia ajattelumalleja, uusia tekniikoita ja lopulta uusi elämä, jossa vain taivas on kattona.