Olen pohtinut tekoälyn ja tulevaisuuden työelämän kehittymistä tämän vuoden aiemmissa julkaisuissa. Olen kirjoittanut omakohtaisesta kokemuksesta tulevaisuuden työstä ja käynyt keskusteluja näistä aiheista jäsenistön kanssa. Olen yllättynyt miten toiset ihmiset silmät kiiluen kertovat, ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Kaikki on täysin arvaamatonta ja herran hallussa. Ei ole.
En ymmärrä onko kyseessä enemmänkin epäonnistumisen kuin tulevaisuuden pelko. Ei ole mahdotonta ennustaa tulevaisuutta, mitä ja miten tulemme toimimaan. Toki tätä varten meillä on strategiat, joilla kerromme toimintatapamme kulkiessamme kohti tulevaisuutta. Väitän kuitenkin, että suurin osa asioista on mahdollista ennustaa ja ”arvata” mitä tuleman pitää.
Tulevaisuuden arvailu toki sitoo meitä mielessämme määrättyyn päämäärään, mutta eikö se ole koko meidän harrastuksemme idea ja tarkoitus. Haluamme tehdä paremman huomisen yhteiskunnallemme kehittäen johtajia muuttuvassa maailmassa. Meidän täytyy valita tulevaisuus, jonka haluamme tapahtuvan ja tehdä siitä totta.
Nuorkauppakamarissa mennään epämukavuusalueelle ja tulevaisuuden ennustaminen on yksi näistä alueista. Meidän tulee rohkeasti kurkistaa tulevaisuuteen ja uskaltaa kohdata mitä tuleman pitää. Olemme toinen toisillemme turvallinen verkko, johon nojautua.
Meidän tehtävämme on näyttää esimerkkiä ja olla aktiivisia kansalaisia. Ei ole esimerkillistä vältellä tulevan arvailua ja piiloutua sen taakse, ettei tulevaa voi ennustaa. Tietenkään mitään ei voi tietää täysin varmasti, mutta sehän juuri antaa meille valinnanvapauden. Emme anna pelolle valtaa vaan luomme uskoa ihmisille ympärillämme.
Rohkeasti eteenpäin vuoteen 2020