Terveys vai bisnes ensin?

Istun junassa matkalla Helsinkiin. Olen vaihtanut työnantajaa ja minulle tulee pari reissupäivää viikkoon. Olisin tehnyt tästä Pojo mornings audionauhoitteen, mutta istun ikkunapaikalla ja vieressäni oleva nainen nukkuu. Itseasiassa kirjoitukseni liittyy nukkumiseen, minä kunnioitan vieressä istuvan terveyttä ja toivetta nukkua.

Vieressämme käytävän toisella puolella mies nukkui junamatkan alun. Hänellä on kuulokkeet ja niskatuki, selvästi valmistautunut lepäämään matkan alun klo 7.08 lähtevässä junassa. Hänen takanaan istui pitkä mies, joka halusi tehdä töitä heti alusta alkaen. Pitkällä miehellä oli vaikea pitää läppäriä pöydällä, koska edessä oleva oli kaatanut penkkinsä ja halusi nukkua. Takana oleva mies kysyi, voiko toinen nostaa penkin. Tämä vastasi, että ehkä vähän.. takana oleva mies kommentoi mutisten ”onneksi saat kauneusunesi”.

Minulla oli pitkä kollega vanhassa työpaikassa. Hänellä oli vastaavaa ongelmaa ja muistan muutamia tilanteita hänen kanssaan, kun hän on vastaavassa tilanteessa pyytänyt edessä istuvaa nostamaan penkin. Ymmärsin tuolloin ehkä paremmin, mutta häpesin silti. Minä en olisi nostanut penkkiäni, jos minun pitäisi nukkua. Minulle uni on tosi tärkeää ja muutenkin pystyssä nukkuminen on hankalaa. Se muutama sentti, minkä junan penkki taipuu – jokainen tulee tarpeeseen.

Mielestäni uni on terveysasia – varsinkin työntekijälle, joka herää kuudelta lähteäkseen tekemään 10-14 tunnin työpäivää toiseen kaupunkiin. Jos joku halua tehdä töitä tuon ajan, se hänelle sallittakoon. Pitkät ihmiset kuitenkin varmaan ovat kohdanneet vastaavan tilanteen aiemmin. Ehkä heidän kannattaisi valita paikka, jossa edessä olija ei voi laskea penkkiä tai ei ole edessä olijaa. Itseasiassa pari riviä eteenpäin olisi ollut vapaa paikka – hän olisi voinut siirtyä sinne.

Nämä ovat erittäin selkeitä tapauksia, jotka jakavat mielipiteitä. Todella moni ajattelee, että tottakai henkilön olisi pitänyt – niin kumpi? Mielestäni takanaistuvan olisi pitänyt siirtyä tai laittaa läppäri pois ja levätä matka – mutta uskon varmaan puolet ihmisistä ajattelevan toisin. Minä arvotan valintani terveyden, en toisen työmotivaation takia. Miten itsekästä, totta – kysyminen on ilmaista, mutta pitikö mutista kuin lapsi. Vieressäni oleva nukkuva nainen kommentoi miehelle ”kova paikka”. En tosin osannut tulkita kumman kanssa hän jakoi mielipiteen. En välittänyt, sillä olin kaatanut itse penkin ja kuulin kovin huonosti tilanteen vastemelukuulokkeideni läpi 😉

Pitäisi varmaan munkin ottaa mukaan silmälaput ja niskatuki. Näyttäisin ammattilaisemmalta =)