En ole pitkään aikaan kirjotellut mitään tänne. Kyseessä on täysin ajan puute. Paljon asioita käy mielessä, mutta ei ole aikaa hioa tarinoita ja raapustaa tänne. Haluan kuitenkin vähän kertoa mitä nyt on menossa.
Olemme saaneet omakotitaloprojektimme valmiiksi – ainakin siihen pisteeseen, että pääsimme muuttamaan tuossa 24.8. uuteen kotiimme. Ensimmäisen yön nukuimme uudessa kodissa uudessa sängyssä ja heräsin syntymäpäivänäni uudessa kodissa. Tämän jälkeen alkoi armoton huonekalujen kantaminen autotallista sekä muuttolaatikoiden purku. Tätä vaihetta kesti pari viikkoa ja viime viikonloppuna teimme täsmäiskun Ikeaan.
Nyt kun viimeisetkin Ikean kalusteet on kasattu, tarvitsemme yhä muutamaan huoneeseen huonekaluja – menen tänään vielä uudestaan Ikeaan. Kun saamme talon vihdoin sisältä kuntoon, niin alkaa ulkopihojen siivous ja laitto. Tämän jälkeen alamme niittämään merinäköalaa, joka meillä on, mutta puut peittävät sitä. Talo varmasti lopullisessa kunnossa ulkoa ja sisältä ensi syksynä viimeistään – toivottavasti jo keväällä.
Kosin heinäkuussa Lauraa ja menimme kihloihin. Olemme käyneet katsomassa hääpaikkoja ja varanneet kirkon, papin ym. Siinäkin on oma hommansa, kun 2-vuotiaan kanssa käydään katsomassa eri hääpaikkoja keskellä talon valmistumista. Häät ovat ensi vuonna elokuussa ja niistä tulee aivan mahtavat. Onneksi tarkemmat suunnittelut ja järjestelyt voi hoitaa vasta myöhemmin, niin jää aikaa talolle.
Nuorkauppakamarissamme toimin hallituksessa IPP:nä, se ei työllistä kovin paljon. Nuorkauppakamarimme järjestää A alueen aluevaalikokouksen, toimin projektissa kokouspäällikkönä. Aloitimme sen viime elokuussa ja h-hetki on nyt viikonloppuna. Kokous on Siljalla ja gaala Juliassa lauantaina. Voitte kuvitella, että 150 ihmisten konferenssin järjestäminen vie aikaa. Onneksi minulla on hyvä tiimi ja voimme käyttää paljonko sähköistä kommunikaatiota asioiden järjestelyyn.
Tietenkin mietin, että mitäs ensi vuonna kamarissa – olen ehdolla kansalliseksi viestintäjohtajaksi. Kampanjan tekeminen, ennakkotehtävät ja valmistautuminen vie myös oman aikansa. Sain erittäin pätevän vastaehdokkaan, niin kampanjointiin ym. on käytettävä enemmän aikaa. Eniten harmittaa, etten voi kampanjoida täysillä ja kiertää muiden alueiden kokouksia ja tavata ihmisiä. Suuri ongelma on myös, että ensi tiistaina lähden Intiaan 1,5 viikoksi, joten yhteydenpito puhelimella ja kontaktoinnit vähän jäävät taka-alalle.
Wilhelm aloitti tarhan pari viikkoa sitten, hän kaipaa nyt paljon enemmän huomiota vanhemmilta yhdessä ja erikseen. Hänelle pitäisi joka päivä antaa ainakin tunti huomiota – ihan vain hänelle. Alkaa vuorokaudesta loppumaan tunnit, kun kotikaan ei tule valmiiksi, jos vain lapsen kanssa leikkii. Elämämme perheenä ja minulla isänä, kamarilaisena, projektipäällikkönä, ehdokkaana, talon rakennuttajana, Tiedon arkkitehtinä ym ym on ollut aiko kovan murroksen alla. Varsinkin kun tässä yhtä uutta bisnesideaa koitan vetää ja kerätä projektiporukkaa siihen.
Suurin rutistus on pian ohi, talo alkaa olla valmis sisältä. Selection www.aluevaalikokous.fi on ohi viikon päästä ja sitten Intian matkakin on lusittu. Sitä seuraava viikko on kansallinen vaalikokous, jossa Suomen Nuorkauppakamarien puheenjohtajat valitsevat mm. kansallisen viestintäjohtajan. Mikäli minut valitaan, on minulla paljon töitä edessä, mutta kuitenkin vain yhdessä roolissa eikä nämä muut projektit pitäisi rasittaa niin paljon enää. Jos minua ei valita, niin voin keskittyä enemmän tähän uuteen bisnesideaan ja häihimme.
Taas kerran haalisin liikaa. Onneksi perheemme on kestänyt kaiken tämän ja samoin psyykkeeni. Kiirettä on pitänyt ja kohta se on ohi. Nyt jo toistamiseen saman virheen tehneenä en koita enää ottaa näin montaa isoa projektia yhtä aikaa. Oli hyvä kokea tämäkin ja tämä varmaan selittää käytöstäni viime aikoina. Olen myös oppinut rentoutumaan stressaavan elämän keskellä. On olut pakko. Tämä taito on ollut hyvä hankkia ns. helppojen projektien kanssa. Koska joskus sitä voi olla ikävässä pakkotilanteessa, jossa ei voi jättää projekteja kesken. Nyt esim. fyysisen hädän uhatessa olisin voinut lopettaa suurimman osan projekteista kesken – onneksi tarvinnut!