Johtamisen traumakemia 101 – mistä on kyse?
Miksi monet puhuvat peloista ja lapsuuden kokemuksista työelämässä?
Pohdin yhä Tinderin tarkoitusta ja mielestäni se toimii vain traumakemian vallitessa. Kun kahta ihmistä yhdistää se, ettei halua olla yksin, on heillä sama kiinnostuksen kohde. Kun he löytävät toisensa, pian yksinäisyydenpelko on tyydytetty ja huomataan, ettei ole yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja seura ei miellytä. Sanotaan heipat ja takaisin Tinder limboon. Traumakemiaa aktivoidaan uudestaan ja uudestaan – bensaa liekkeihin ja Tinderin tilipussi kasvaa.
Samaa tanssia tanssitaan työelämässä – paljon hitaammalla syklillä, mutta se nopeutuu koko ajan. Aiemmin yhdessä työpaikassa oltiin 5-10v, nykyään 1-3v. Ennen tehtiin pitkin projekteja, nyt lyhyitä ketteriä projekteja. Koronan myötä osa kansasta ei osaa sitoutua edes seuraavalla viikolla olevaan tapahtumaan, kun pitää viimeisille metreille tunnustella ”mikä fiilis” eli onko jotain parempaa tarjolla.
Päätöksiä tehdään traumakemian tapauksessa vaillinaisesti toimivan tunnesäätelyjärjestelmän perusteella
Usein ihmisen ajaa etsimään jatkuvasti parempaa se, ettei ihminen koe sen paremman olon tulevan sisältä vaan ulkoapäin. Niin kauan kuin etsitään hyvää oloa itsensä ulkopuolelta, niin kauan annetaan meidän lapsuuden selviytymiskeinojen ohjata toimintaamme. Kyse on tunne-elämästä, joka heijastuu aivan kaikkeen toimintaan ja päätöksiä tehdään tunteen perusteella – traumakemian tapauksessa vaillinaisesti toimivan tunnesäätelyjärjestelmän perusteella.
Johtajalta ja oikeastaan kaikilta pitäisi odottaa henkistä kasvua kohdata omat lapsuutensa, jotta tunnesäätelyjärjestelmä voi eheytyä ja johtaminen perustua muuhunkin kuin pelkoon ja ulkoapäin tulevan hyväksynnän ja paremman fiiliksen hakemiseen.
Traumakemiajohtaja haluaa johtaa, mutta samaa aikaa miellyttää muita liikaa. Päätökset voivat olla todella vaikeita ja jatkuvasti riittämätön olo, koska ei osata nauttia siitä, että tehtiin päätös.
Hyvä olo tulee sisältä itsestä ja leviää muihin, ei toisinpäin 💪🫵👍🤝