Monet aina sanovat, että elämän varrella ajankulu kiihtyy. Vuodet ikään kuin hujahtavat ohitse ja nopeus vain kasvaa. Olin samaa mieltä vielä muutamia vuosia sitten. Nyt tuntuu, että aika on hidastunut. Välillä se suorastaan pysähtyy. Kuten eilen illalla, kun en tahtonut saada unta moneen tuntiin. Ajatukset vain pyörivät mielessäni. Aika ei vaan kulunut! Kesäloma alkaa huomisen työpäivän jälkeen!
Nyt kun mietin taaksepäin, niin tuntuu, että on ikuisuus vuodesta 2012. Vuonna 2012 kun liityin Kaarinan Nuorkauppakamariin ja aloin suunnittelemaan 30-vuotisjuhliani, jotka olivat vuonna 2013. Mitä siis on tapahtunut? Olen täysin tyytyväinen siitä, että aika on hidastunut ja esikoista odotellessakin aika tuntuu matelevan. Ihmiset sanovat minulle, että aivan pian se on. Mitä hemmetin pian, siihenhän on puolitoista kuukautta vielä!
Olen aina ollut kärsimätön ihminen, jolla on energiaa vaikka muille jakaa. Elämän taikasana on ollut energian kanavoiminen ja säännöt. Vahvat rutiinit ja lähes mustavalkoiset säännöt elämässä. Näiden avulla olen saanut pidettyä voimani aisoissa ja elettyä yhteiskunnassa. Mutta vuonna 2011 aikoihin elämääni asteli ihminen, joka sekoitti rytmini ja rutiinini täysin. En silloin vielä tiennyt mitä tuleman pitää, mutta jälkeenpäin ajateltuna näin tosiaan kävi.
Kun aloitin Nuorakauppakamaritoiminnan aloin pikkuhiljaa heräämään maailmaan, että minä saan olla aktiivinen. Se on ihan ok, että vapaa-ajallakin haluaa puuhastella kaikkea. Pian kalenterini olikin aivan täynnä jatkuvasti. Päivän jokainen tunti tuli käytettyä töihin, urheiluun, kamaritoimintaan tai Lauraan. Kun mukana 2011-2014 pyöri MBA-tutkinnon tekeminen kaiken ohella, huomasin ylikuormittaneeni itseni. Alkoi voimavarat ehtyä. Piti hetken karsia sieltä täältä, sain hoidettua koulun loppuun ja kohtasin rajani.
Minulla on edelleenkin rutiini, että ajan parran ja pesen hiukset maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Joskus elin vaarallisesti ja vaihtelin päiviä. Hauskalta kuulostaa, mutta se oli pelottavaa. Tutustuin erilaisiin innovaatiokirjallisuuksiin ja aloin ymmärtämään, että rutiinit pitää rikkoa. Nuorkauppakamari tarjosi minulle mahdollisuuden astua ulos it-nörtin elämästä ja kokeilla muuta. Jatkoin elämäni polulla oppimaan oppimista. Aloin rikkomaan elämäni rutiineja ja huomasin, että kalenterini oli täynnä, mutta olin erittäin joustava ja geneerinen sen suhteen. Minulla oli joka viikko monta eri tapahtumaa, joita odotin. Myöskin minulla oli kuukausittain ja vuosittain erilaisia tapahtumia, joita odotin täysin rinnoin. Innostuneena, iloisena!
Jos mietin, mitä tein 2008-2012 niin en oikeastaan muista mitään erityisiä asioita. Mutta siitä eteenpäin kun tapasin Lauran ja aloin hössöttämään kamarissa, niin minulla on vaikka mitä kokemuksia. Olen ollut monessa eri kaupungissa aluekokouksissa sekä kansallisissa kokouksissa. Olen tavannut valtavan määrän mahtavia ihmisiä, joita ajaa samanlainen elämänhalu ja intohimo. Olen löytänyt oman verkostoni, jossa on ihmisiä, jotka tykkäävät puuhastella ja kokeilla erilaisia asioita. 
Olen ollut mukana mitä erilaisimmissa projekteissa ja yhdessä aluevirassakin. Nyt toimin varapuheenjohtajana ja ensi vuonna kamarimme puheenjohtajana. Minulle on syntymässä ensimmäinen lapsi ja aloitin juuri uudet haasteet ratkaisuarkkitehtinä Tiedolla.
Minua ei pelota. Olen kokeillut, olen onnistunut ja epäonnistunut. Olen löytänyt omat rajani ja huomannut olevani erittäin nopea – niin liikkeissäni kuin ajatuksissani. Se toki tuo mukanaan oireita, jotka saadaan hallintaan itsehillinnällä. Olen rikkonut rutiinini ja kasvanut esiintyjänä. Muutama vuosi sitten olin kauhusta kankea, jos piti esiintyä. Nyt suorastaan janoan sitä, jotta voin kehittyä paremmaksi. Minulle tapahtuu joka päivä ja joka viikko paljon eri asioita.
Aika on meille kaikille aivan sama. Sekunti täällä on yhtä paljon kuin sekunti toisella puolella maapalloa. Se miten käytämme aikamme, merkitsee. Jos annamme itsemme ajautua arjen harmauteen ja uppoutua rutiineihin, niin kuljemme ikään kuin automaattiohjauksella. Tällöin tosiaan aika hujahtaa ohi. Olet varmasti havahtunut työmatkalla siihen, että jo parkkeeraat autoa. Luovuuskirjallisuudessa käsketään ajamaan eri reittejä töihin, juurikin rikkoaksesi rutiinit. Pysäyttääksesi automaattiohjauksen ja heräämään tähän päivään.
Eilen illalla menin sänkyyn klo 23 jälkeen ja vielä 2:30 muistan katsoneeni kelloa. Ajatukset vain pulppusivat mielessäni. Aika ei vaan millään kulunut. Samanlainen olo minulla voi olla ihan normaalina päivänä kun odotan jotain todella kovin. Se voi olla päivän mielenkiintoinen treeni, asiakastapaaminen tai kamarin tapahtuma. Mitä tärkeämpi tapahtuma sitä hitaammin aika matelee. Välillä se on tuskastuttavaa, mutta onhan jokaisella pilvellä on hopeareunuksensa. Eipähän mene aika hukkaan ja pystyn keskittymään kirjaimellisesti jokaiseen sekuntiin, jonka maailma minulle suo.
Jos tulee olo, että aika ei millään kulu – nauti. Jos tunnet, että vauhti vain kiihtyy niin tee asialle jotain. Ala tekemään asioita eri tavalla. Aivan kaikkea. Minä aloitin pari vuotta sitten pesemään hampaat ja ajamaan parran vasemmalla kädellä – ihan vain vaihtelun vuoksi. Tokihan yhdessä aivodokumentissa sen kerrottiin olevan hyväksi mielelle ja aivoille, mutta se oli aika hauskaa. Alussa pää heilui eikä käsi, kun koitti harjata hampaita vasemmalla kädellä. Päivien harjoituksen jälkeen homma alkoi sujua. Kuinka helppo ja pieni asia oli tuoda päiviin taas jotain erilaista. Jotain mikä rikkoo rutiinit ja pysäyttää sinut tähän päivään ja tähän hetkeen.
Isäni tapaa sanoa todella hienosti. ”Elä tänään kuin kuolisit huomenna, suunnittele huomista kuin eläisit ikuisesti.” Siinä on hieno sanoma ja se kiteyttää kaiken. Nauti pienistä asioista ja hetkistä, mutta muista katsoa myös elämässä eteenpäin. Jos arki alkaa toistamaan itseään, niin tee asialle jotain. Luo itsellesi muistoja. Mitä enemmän sinulla on muistoja, jotka aktivoivat tunnetilan, sitä hitaammin aika kulkee. Tai ainakin taaksepäin katsoessa on niin paljon erilaisia tapahtumia, ettei tule oloa etteikö olisi tehnyt jotain viime aikoina.
Tervetuloa kesäloma! Nyt on aika vetäytyä saareen ja luovuttaa tarkemmista suunnitelmista neljäksi viikoksi!