Minä vastaan, että kyllä voi. Olen ohjelmoinut jo pidemmän aikaa omia aivojani uudestaan, tunnistanut viallisia ohjelmointeja ja avannut tunnelukkoja. Pohjadataa on tullut kerättyä lähes 37 vuotta, josta kuitenkin aktiivisesti vain 30 vuotta. Olen mielen optimoinnin avulla ymmärtänyt mitkä asiat on menneet vikaan vuosien varrella ja miten voin tehdä asiat toisin – ja sitten olen tehnyt ne.
Olen ollut aina introvertti. Hyvin vahvasti omassa maailmassa enkä ole pitänyt muiden kanssa keskustelemisesta, ellei olla puhuttu aiheesta – asiasta, joka minua kiinnostaa. En ole osannut small talkia tai edes ollut kiinnostunut siitä. Juhlissa ja muualla sitä on tullut oltua aikamoinen seuraihminen, ja moni on luullut minua sen perusteella ekstrovertiksi. Kyseessä on ollut vasemman aivopuoliskon hallinnan löystyminen ja sen kautta persoonallisuuden muuttuminen juhlatilanteissa.
Kirjoitin jo aiemmin Introvertin anatomia, jossa kerroin miksi introverteilla kuluu energiaa muiden seurassa olemiseen. Huomasin, että kun olen meditoinut eli optimoinut mieltä, niin saan saman vaikutuksen. TMI-meditaation avulla olen löytänyt eri solmukohtia mielestäni ja oppinut miten oikean ja vasemman aivopuoliskon yhteistyö toimii. Pitkän nuorkauppakamariuran aikana olen myös joutunut harjoittelemaan small talkia ja olemaan esillä. Olen jo 10-vuotta opetellut käyttämään eri tilanteissa vasenta kättä ja siten aktivoimaan oikeaa aivopuliskoa.
Nyt löydän itseni tilanteista, joissa puhun tuntemattomien kanssa ja nautin siitä. Puhun ihmisille parkkihallien hississä, toimistolla, kahvikoneella ja edes ruuhkaisessa aamujunassa oleminen ei haittaa minua. Istun jonkun toisen vieressä eikä sekään ahdista. Olen muuttunut ja se johtuu siitä, että olen hakenut toisenlaista tasapainoa aivopuoliskojeni välille erilaisilla harjoituksilla. Viimeinen oljenkorsi tosiaan on ollut mielen optimointi eli TMI-meditaatio, jossa opitaan tunnistamaan näitä komponentteja ja ohjataan alimielet pois ristiriidoista.
Ajattelen, siis olen.