Olen mökillä ja herään keskellä yötä. Muistan etten ole päivittänyt tänne blogiin mitään pariin kuukauteen. Mieleeni tulvii paljon ajatuksia ja olen täysin varma, että kirjoittamalla tämän artikkelin kaikki on hyvin. Olen pidempään jo pohtinut, miksi ihmiset tekevät näennäisesti täysin epäolennaisia asioita ja kuvittelevat niiden parantavan tilannetta. Tämä tapahtuu niin töissä kuin yksityiselämässä. Uskon, että kyse on hallinnantunteesta.
Tärkeää tehdä jotain
Havahdun usein siihen, että ihmiset tekevät sokeasti asioita ja kuvittelevat niiden ratkaisevan käsillä olevan ongelman. Jos työyhteisö ei ole kypsä ja kommunikaatio avointa, aiheuttaa tekemisen kysenalaistaminen ristiriitaa työyhteisöön. Moni ei halua kuulla tekevänsä vääriä asioita, sillä tällöin alkuperäinen ongelma ei ratkeaisi. Monille on tärkeää tehdä jotain, jolloin heille tulee olo, että nyt he tekevät asialle jotain ja tämän jälkeen he voivat jättää asian taakseen mielessään ja kokea onnistumisen tunteen.
Koen, että sama tapahtui koronan aikaan maskien käyttämisellä. Vaikka tieteilijät ja tutkijat kertoivat, ettei maskien väärällä käytöllä, pitämisellä leuan alla tai saman maskin uudelleenkäytöllä ole mitään merkitystä viruken kannalta, ihmiset pitivät vimmatusti maskeja. Parhaimmillaan ihmiset laittoivat sosiaaliseen mediana profiilikuvakseen kuvan, jossa heillä on maski. Maskin pitäminen oli se jotain mitä he pystyivät tekemään. Tekemällä näennäisesti asioita oikein eli pitämällä maskia, heille tuli hallinnan ja turvallisuuden tunne. Ennen maskeja hamstrattiin vessapaperia. Kun varasto oli täynnä vessapaperia, oli helpompi mennä nukkumaan eikä globaali pandemia pelottanut.
On helpompi valita itselle mukava asia, kuin selvittää asian oikea laita
Samanlainen vimma tehdä asioita ja uskoa sokeasti siihen juontaa juurensa tunteista. Haluamme turvallisuuden tunteen ja tekemällä asian X saamme sen. Kun ympärillämme muut tekevät myös asiaa X, vahvistuu turvallisuuden tunne sisällämme ja koemme olevamme turvassa. Se on eräänlainen joukkoharha, jota vahvistaa sosialainen media ja informaation vapaa kulku. On helpompi valita itselle mukava ja helppo asia, uskoa siihen, kuin selvittää asian oikea laita. Kun joukko ihmisiä kyseenalaistaa asian X, niin heidät on helppo tyrmätä salaliittoteoreetikkoina tai pahanilmanlintuina.
Työelämässä sama malli toistuu. Tehdään tuttuja ja turvallisia asioita, eikä enää kyseenalaisteta miksi jotain tehdään tai onko se edes järkevää tehdä nyt. Ratkaisuna tähän on priorisointi ja ryhmässä keskustelu. Tasapainoisissa tiimeissä osataan tarkastella asioita ja sitä, miksi tehdään ja mitä tehdään. Vaikka tiedämme, että asia X pitää tehdä, voimme yhdessä pohtia pitääkö se tehdä nyt tai onko siitä edes mitään hyötyä. Joskus pitää tehdä asia Y ennen kuin kannattaa edes aloittaa asiaa X.
Halusin tehdä itselleni paremman olon
Itsetutkiskelun jälkeen ymmärsin, ettei tämän kirjoituksen kirjoittaminen keskellä kesälomaa ratkaise mitään muuta kuin sen, että minulle tulee parempi olo. Pystyn elämään sen tiedon kanssa ja käytän mielelläni aikaa jakaakseni tämän ajatuksen muiden kanssa. Onko tämän kirjoituksen kirjoittamisesta mitään hyötyä ammatillisen urani kannalta – tuskin, mutta halusin tehdä itselleni paremman olon. Jokaisen pitäisi muistaa tämä asia, kun tulee kova halu tehdä jokin asia. Tarkastele, teetkö tämän asian vain, koska koet, että jotain pitää tehdä vai onko tämä oikea asia tehdä nyt? Jos et ole varma, kysy neuvoa muilta.
Kirjoitin ensimmäisessä kirjassani tiimin tarpeesta priorisoida tehtävänsä ja keskustelunaiheensa. Jokaisen tiimin täytyy ymmärtää, että tiimin heterogeenisyys antaa mahdollisuuden tarkastella asioita ja kyseenalaista sitä, teemmekö asioita oikein vai oikeita asioita. Jos haluat lukea aiheesta lisää, voi tutustua kirjaani Yhdessäohjautuva tiimi.