Etsin tietoa itseohjautuvuusteoriasta ja vastaan hyppäsi nuorkauppakamariystäväni Lauri Valtosen nimi. Törmäsin hänen tuoreeseen Pro graduun, jonka otsikko on Rakkaudesta lajiin? – vapaaehtoistyöntekijöiden motivaatio itseohjautuvuusteorian valossa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Laitoin Laurille viestiä ja haastattelin häntä aiheesta.
Itseohjautuvuusteoria ei ole yksi teoria, vaan kokoelma kuudesta eri teoriasta. ”Self-determination theory” on tunnetuin teorioista ja se käsittelee motivaation sisäistymistä. Motivaatio ei ole mustavalkoinen käsite vaan ”jana”, jolla voi liikkua. Puhdas ulkoinen motivaatio tarkoittaa sitä, kun toimitaan käskystä tai pelosta (ulkoinen motivaattori). Puhdas sisäinen motivaatio on sitä, että yksilö ei saa mitään hyötyä tai jopa uhraa muita asioita, koska haluaa tehdä jotain. Teorian kehitti Ryan ja Deci jo 1970-luvulla. Uusin osa on tullut viime vuosikymmenellä.
Perusideana on selvittää tekijät, jotka vaikuttavat työntekijän liikkumisseen motivaation janalla. Teorian kolme perustarvetta ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteistöllisyys.
- Autonomia tarkoittaa, että yksilöllä on valta ja vastuu omasta työstä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että saat tuottotavoitteen ja saat itse päättää, miten pääset siihen. Autonomia on lähellä sisäisen yrittäjyyden käsitettä.
- Kyvykkyys ei tarkoita sitä, että osaat työsi perin pohjon. Kyvykkyys tarkoittaa, että työtehtävät haastavat sinua ja koko osaamisvarastoasi perinteisen ammattiosaamisen lisäksi. Haastaminen tarjoaa jatkuvasti kehittymisen mahdollisuuksia.
- Yhteisöllisyys tulkitaan usein väärin siten, että töissä on kivaa ja hyvä yhteishenki. Yhteisöllisyyden oikeampi merkitys on, että yksilö voi identifioida itsensä osaksi ryhmää, jonka kokee tärkeäksi. Omat arvot täsmäävät yrityksen arvoihin ja koet ylpeyttä ollessasi osa yhteisöä.
Suomalainen Frank Martela on ehdottanut neljättä perustarvetta nimeltä hyväntahtoisuus. Ryan ja Deci harkitsevat ehdotusta. Valtonen otti osana tutkimustaan yhteyttä Martelaan ja jutteli pitkään altruismin merkityksestä ja miten se eroaa palkkatyön ja vapaaehtoistyön välillä. Kaikki nämä teoriat tutkivat pääsääntöisesti palkkatyötä ja Valtonen halusi tutkia, miten teoria mukautuu vapaaehtoistyöhön.
Valtonen toteaa tutkimuksessaan, ettei samat tulkinnat päde vapaaehtoistyössä. Autonomia on vapaaehtoistyössä aivan eri tasolla, sillä yksilö on jo vapaaehtoisesti valinnut harrastuksensa. Sama pätee yhteisöllisyyteen, sillä yksilö on jo hakeutunut organisaatioon, jonka arvot ovat samat kuin itsellä. Valtonen pohtii vapaaehtoisorganisaation johtamiseen liittyviä asioita ja esittää tutkimuksessaan viisi johtopäätöstä motivaation kehittymisestä vapaaehtoistyössä.